Mikä tekee lusikasta hyvän vaihtoehdon lapsen ensimmäiseksi ruokailuvälineeksi? Puheterapeuttien ja toimintaterapeuttien kirjallisuudessa määritellään ensilusikan tärkeimmät kriteerit seuraavasti:
✅ Matala lusikan pesä – Ruoka on helppo poimia pois ylähuulella, kun lusikan pesä ei ole liian syvä.
✅ Kestävä materiaali – Lusikka ei saa hajota tai murtua, vaikka lapsi puree sitä.
✅ Sopivan kokoinen lusikan pesä – Pesän tulee mahtua lapsen pieneen suuhun vaivattomasti.
✅ Muovinen eikä metallinen – Erityisesti lapsille, joilla on herkkyyttä makuun tai lämpötilaan tai pururefleksi, muovinen lusikka on miellyttävämpi kuin metallinen.
✅ Sopiva varren pituus – Lusikan varren tulee olla sellainen, että lapsi voi käyttää sitä itsenäisesti, tai että aikuinen voi helposti avustaa syöttämisessä.
✅ Oikean kokoinen varsi – Varren tulee sopia pieneen käteen ja tukea hyvää otetta.
✅ Visuaalisesti kiinnostava – Lapsi harjoittelee ruokailua uteliaisuuden ja leikin kautta. Värikäs tai kuvitettu lusikka herättää kiinnostuksen ja kannustaa itsenäiseen ruokailuun.
✅ Sopivan painoinen – Painoltaan liian raskas tai kevyt lusikka voi hankaloittaa syömistä. Hyvä ensilusikka on tasapainoinen ja helppo hallita.
✅ Miellyttävä tuntuma – Lusikkaa on miellyttävä pitää kädessä, eikä se liu’u helposti pois otteesta.
Yhteenveto:
Hyvä ensilusikka lapselle tukee lapsen motoriikkaa ja kannustaa itsenäiseen ruokailuun. Valitse turvallinen, kestävistä ja ei-myrkyllisistä materiaaleista valmistettu lusikka, joka on lapselle houkutteleva ja helppokäyttöinen.
📚 Lähde: Pre-Feeding Skills, 2. painos (2000) – Suzanne Evans Morris, Ph.D., CCC-SLP & Marsha Dunn Klein, M.Ed, OTR/L
